Meidän perheessä on parin kuukauden ajan opeteltu gluteenitonta elämää. Pakkauksia syynätään tarkkaan ja netistä haetaan tietoa. Gluteenittomia tuotteita on ihan kivasti tarjolla. Haastavinta on saada tavallisen tuotteen gluteenittomuus tai mahdollinen gluteeni selville pelkän tuoteselosteen perusteella, jos gluteeniton-merkkiä ei pakkauksessa ole. Monesti yllättävissä tuotteissa on gluteenia kuten esimerkiksi joulun perunalaatikossa.

Onnellisuudesta, onnesta, sen etsimisestä ja löytämisestä. Hei vaan ja tervetuloa mukaan uudelle matkalle! Tämä on tämän blogin postaus numero 355. Lähes yhtä mones kuin on päiviä vuodessa. Siitä on innostuttu, epäilty, kauhisteltu, innostuttu uudelleen. Se on vienyt himmeästi aikaa, monestakin syystä. Mutta nyt se on vihdoin käymässä toteen. Tuo yksi asia on meidän unelmamme.

Kiitos ja nähdään saapasjalan salongissa. Kissa ei välitä kotiloista, mutta vilu tahtoo jo tulla ulkona, onneksi uusi villanuttu on valmistumassa, tämän käytyä pieneksi. Omenoita saa raivata kuormallisen maasta joka päivä, syötäviä on vain murto-osa. Omenapuista parhaimmat ovat Oriveden opiston omenatarhassa, syksyisin kaipaan sinne. Kostea piha tuoksuu hyvältä, luumuja odotan eniten.

I dig Arne and Carlos. Rauhallista Joulua kaikille! Torstai 20.